Kansanparantajien väki

Kansanparannuksen juurilla

Entisaikaan lääkärille tai sairaalaan ei päässyt noin vain. Pitkien etäisyyksien Suomessa välimatkat ja toisaalta myös uusien lääkintäoppeja käyttävien lääkärien ja hoitajien toimintatavat herättivät usein epäluuloa kansan keskuudessa. Sen sijaan lähes jokaiselta kylältä löytyi henkilö, jolla oli erityisiä tietoja ja taitoja - ja johon luotettiin vaivojen ja sairauksien parantajana.

Kansanparantaja oli arvostettu ja tärkeä yhteisön jäsen. Usein hän saattoi olla myös tietäjä, jota sekä pelättiin että kunnioitettiin. Heillä katsottiin olevan enemmän voimaa eli väkeä, ja heidän vastuullaan oli sairaiden hoitamisen lisäksi yhteys näkymättömiin voimiin. Parantamiseen käytettiin esineitä, sanoja, saunaa ja voiteita - keinoja, jotka heijastelivat vuosituhantista perinnettä ja ymmärrystä.  

Kansanparannus oli kansan omaa, kokemukseen ja perinteeseen pohjautuvaa terveydenhoitoa. Tavalliset ihmiset ovat menneinä aikoina hallinneet ainakin kasvilääkinnän ja yksinkertaiset manuaaliset hoitotavat.
 Ajan myötä parantajien osaaminen alkoi erikoistua. Tietäjien taidot siirtyivät usein seuraaville sukupolville ja näin syntyi parantaja sukuja.

 Parantajatyypit voitiin viitteellisesti jaotella seuraavasti:

 Ekstaatikot - hurmostilaan vaipuvat noidat, jotka hoitivat transsissa
 Verbalistit - loitsujen ja sanojen avulla parantajat
 Herbalistit - yrteillä ja rohdoksilla hoitavat
 Teknikot - käsillä hoitavat, ilman loitsuja
 
  Monet kansanparantajat hallitsivat useita eri osa-alueita. Tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin kuitenkin vilpitöntä halua auttaa lähimmäistä.

Parannuskeinoina saattoivat olla:
  • Yrttilääkintä
 • Kansanomainen hieronta ja jäsenkorjaus
 • Kuppaus ja suoneniskentä
 • Loitsut ja sanallinen parantaminen (esimerkiksi verenseisautussanat)
 • Voiteet ja salvat – valmistettu usein viinasta, tervasta, kuusenpihkasta ja mehiläisvahasta, ja siunattu käyttöön loitsuin
 • Sauna – rituaalinen puhdistautumispaikka, jossa käytettiin katajaa, pihlajaa ja yrttejä niin ulkoisesti kuin sisäisesti

Yrttejä käytettiin laajalti, ja nykyinen tiede onkin vahvistanut monien niiden vaikutukset. Esimerkiksi pihka, piharatamo ja mäkikuisma tunnetaan nykyäänkin antibakteerisista tai antiviraalisista ominaisuuksistaan.

Kansanparantajan kohtaaminen oli kokonaisvaltainen kokemus. Vaikka heidät saattaa nähdä metsään vetäytyneinä erakoina, todellisuudessa he olivat vahvasti osa yhteisöä. Heihin turvauduttiin myös ennustuksissa, kadonneiden esineiden etsinnässä ja arkisten toimien turvaamisessa.
 Hyvä parantaja oli entisajan kansan silmissä usein luotettavampi kuin kokematon lääkäri. Parantamisen ytimessä oli ihmisen kohtaaminen kiireettömästi ja aidosti – jotakin, mitä moni kaipaa yhä tänäkin päivänä.

Nyky-Suomessa kansanparannuksen keinoja kutsutaan useimmiten vaihtoehtohoidoiksi. Lääketieteen näkökulmasta ne mielletään usein uskomushoidoiksi, mutta niiden suosio säilyy - ja jopa kasvaa.
 Energiahoitajat, jäsenkorjaajat, yrttihoitajat ja monet muut tämän päivän hoitajat jatkavat omalla tavallaan kansanparannuksen perinnettä. Heissä elää sama henki: halu auttaa.

Ehkä kansanparantajien väki ei koskaan kadonnut - aika vain muutti muotoaan 💚