Kundaliini-energia myytti, mystiikka vai kehon luonnollinen prosessi?

Kundaliini-energia on sana, johon liitetään paljon mielikuvia. Voimakkaita kokemuksia, äkillisiä heräämisiä ja suuria muutoksia. Kun aihetta katsoo lähempää ja rauhassa, se näyttäytyy usein paljon arkisempana ja inhimillisempänä kuin mitä mielikuvat antavat ymmärtää.

Monissa perinteissä kundaliini kuvaa elämänenergiaa, joka liittyy selkärankaan ja koko kehon tietoisuuteen. Sitä on kuvattu symbolien kautta, koska kehon ja hermoston toimintaa ei ennen tunnettu samalla tavalla kuin nyt. Energia oli kieli sille, mikä tuntui kehossa, mutta jota ei osattu vielä mitata tai selittää.

Nykyisestä näkökulmasta kundaliinia voi ajatella myös näin: se on osa luonnollista prosessia, jossa ihminen alkaa kuulla itseään paremmin. Kun keho pääsee irti jatkuvasta kuormituksesta, suorittamisesta ja selviytymisestä, elinvoima alkaa virrata vapaammin. Hermosto rauhoittuu, keho rentoutuu ja tietoisuus laajenee arjen tasolla, ei yläpuolella.

Usein tämä ei tunnu miltään dramaattiselta. Se voi näkyä lisääntyneenä herkkyytenä, tarpeena levätä, kaipuuna luontoon tai yksinkertaisempaan elämään. Kehon tuntemukset voivat voimistua tai tulla selkeämmiksi, samoin tunteet. Keho alkaa kertoa rehellisemmin, milloin jokin on liikaa ja milloin jokin tukee hyvinvointia.

Moni kysyy, mistä tietää onko kundaliini aktivoitunut. Ehkä tärkeämpi kysymys on:

Tuntuuko elämä aidommalta?
 Olenko enemmän yhteydessä itseeni?
 Jos vastaus on myönteinen, prosessi on käynnissä juuri sillä tavalla kuin sen kuuluu. Ei ole tarvetta nimetä, mitata tai vertailla omaa kokemusta toisten kokemuksiin. Sama ilmiö voi saada monia nimiä riippuen siitä, puhutaanko kehosta, energiasta vai hermostosta. Nimi ei muuta itse kokemusta.

Energiahoidon ja kehotyöskentelyn näkökulmasta mitään ei tarvitse herättää väkisin. Turvallisuus, maadoittuminen ja kehon kuuntelu ovat aina tärkeämpiä kuin yksikään kokemus. Energiahoito ei korvaa lääketieteellistä hoitoa, vaan toimii sen rinnalla tukevana, kokonaisvaltaisena lähestymistapana.

Lopulta kundaliini ei ole jotain, mikä pitää saavuttaa. Se on pikemminkin muistamista. Paluuta kehoon, hengitykseen ja siihen, mikä tuntuu omalta. Hiljainen prosessi, joka etenee omaa tahtiaan, kun sille antaa tilaa.